Harjoitin ja opetin voimajoogaa kymmenen vuoden ajan maallisissa kuntosaleissa: kaupungin vapaa-ajankeskuksissa, YMCA:ssa, Bally Total Fitnessissä ja apulaisprofessorina yhteisöopistossa. Entisenä ammattitanssijana voimajooga oli ainoa liikuntamuoto, joka oli mielestäni tarpeeksi monipuolinen, haastava ja elegantti kiinnostaakseen minua. Pidin sitä täydellisenä harjoitusohjelmana, koska se sisälsi kaikki monipuolisen liikuntaohjelman osat: voimaharjoittelun, sydän- ja hengityskunnon, joustavuuden, tasapainon ja koordinaation. Lisäksi se oli sulavaa ja tanssimaisen kaunista. Tunsin lohdullista, että olin löytänyt tanssille arvokkaan korvaajan, joka oli yhtä terapeuttista fyysisesti ja yhtä puhdistavaa psyykkisesti. Joogasta tuli pääasiallinen liikuntamuotoni, ja sain siitä paljon helpotusta.

Tiesin, että jooga liittyi itämaiseen mystiikkaan ja erityisesti hindulaisuuteen, ja olin melko perehtynyt hindulaisuuteen. Itse asiassa, kun etsin Jumalaa ennen Kristuksen syntymää, yksi ensimmäisistä kirjoista, jonka luin, oli Paramahansa Yoganandan Autobiography of a Yogi. Yogananda oli yksi ensimmäisistä joogamestareista, joka toi joogan länteen. Luin Bhagavad Gitan, meditoin ja lauloin mantroja. Lopulta liityin kulttiin ja sain gurun. Mutta kun otin Jeesuksen vastaan, luovuin kaikista näistä yhteyksistä, puhdistin kirjastoni ja sain vapautuksen.

Kristittynä minulla oli enemmän ymmärrystä kuin useimmilla, ja uskoin, että minua ei voitaisi enää pettää. Harjoitin ”demystifioitua”, länsimaistettua joogaa, joka perustui liikuntatieteeseen. Välttelin tarkasti kaikkia hindulaisuudesta peräisin olevia uskonnollisia käytäntöjä, kuten hartausmusiikkia, laulamista, meditaatiota, ohjattua visualisointia Savasanassa (ruumiin asennossa) ja Namastea (kumartamista rukousasennossa). Länsimainen versio painotti myologiaa ja kinesiologiaa – lihasten ja liikkeen tutkimusta – ja sopi hyvin yhteen hierontaterapeutin työni kanssa. Tunneillani lähestyin joogaa liikuntalääketieteen näkökulmasta ja olin erittäin tyytyväinen tuloksiin. Olin kiitollinen siitä, että sain käyttää liikuntakykyäni, viestintätaitojani ja opettamistaitojani, ja ajattelin, että autan ihmisiä ottamaan vastuun omasta terveydestään samalla, kun teen jotain, mitä rakastan. Pidin joogaa jopa jatkeena Jeesuksen parantavalle työlle, joka toteutui minun kauttani.

Tietysti olin tietoinen siitä, että monet kristityt karttoivat joogaa demonisena, mutta olin varma, että tyyli, jota harjoitin ja opetin, oli paitsi turvallinen myös terveellinen. Kotona harjoitellessani kuuntelin usein kristillistä ylistysmusiikkia ja palvoin Herraa matollani. Miten sitten ratkaisin näkemyseroja muiden vilpittömien kristittyjen ja itseni välillä? Päätin, että ero johtui erilaisesta uskon vahvuudesta: minulla oli vahvempi usko. Olin perehtynyt hindulaisuuteen vääränä uskonnona, olin saanut jonkin verran vapautusta ja saavuttanut jonkin verran vapautta, joten se ei pelottanut minua. Tunsin olevani vahva uskossa, kuten apostoli Paavali, että voisin ”syödä epäjumalille uhrattua ruokaa” puhtaalla omallatunnolla ja olla saastumatta, koska minulla oli suhde ainoaan tosi Jumalaan ja tiesin sydämessäni, että hindujen jumalat Brahman, Vishnu ja Shiva eivät ole mitään.

Lisäksi vastustin ajatusta, että paholaisella voisi olla mitään immateriaalioikeuksia tiettyihin kehon asentoihin tai liikkeisiin. Biomekaanisesta näkökulmasta tiesin, että lihaksia voi venyttää tai vahvistaa vain tietyissä asennoissa. Ajattelin, että Jumalan suunnittelema ihmiskeho ei kuulu paholaiselle ja että hän ei voi rajoittaa liikkumisvapauttani. Ja koska monet jooga-asennot ovat samanlaisia tai identtisiä muiden laillisten, ei-uskonnollisten liikuntajärjestelmien, kuten tanssin, voimistelun ja urheilun, asentojen kanssa, päätin, että koko järjestelmä oli hyväksyttävä sen osien hyväksyttävyyden perusteella. Joten hyväksyin kokonaisia asentosarjoja, kuten aurinko- ja kuutervehdykset, sekä edistyneitä asentoja, kuten lootusasennon ja muita joogalle ominaisia asentoja, koska joogassa oli samoja perusasentoja kuin muissakin liikuntamuodoissa.

Aloin kuitenkin epäillä joogaa, kun [pastori ja rukousministeri] Gary Hixson ajoi minusta itämaisen lääketieteen demonin epätavallisella sanalla. Hän väitti, että jooga oli myös demonista. Olin järkyttynyt siitä, että minussa oli itämaisen lääketieteen demoni, joten aloin olla avoin sille mahdollisuudelle, että minussa saattoi olla myös joogan demoni. Miksi? Koska kaikki itämaiset terveyskäytännöt ja parantavat taiteet keskittyvät mystisen elämänperiaatteen vaalimiseen. Kiinalaiset kutsuvat sitä chi:ksi, japanilaiset ki:ksi, korealaiset, thaimaalaiset ja vietnamilaiset käyttävät omia nimiään, ja intialaiset kutsuvat sitä pranaksi. Prana on sanskritin kielen sana, joka tarkoittaa ”aina liikkeessä” tai ”elämää”. Länsimaalaiset kääntävät tämän käsitteen elinvoimaksi, elämänvoimaksi tai biosähköksi ja pitävät sitä puhtaasti fyysisenä ilmiönä, joka on samanlainen kuin kehon sähkömagneettiset ominaisuudet. Itäisissä kulttuureissa käsite ei kuitenkaan ole pelkästään fyysinen, vaan se yhdistää ilman, hengityksen ja hengen, aivan kuten kreikkalainen sana pneuma. Terveystottumukset ja parantavat taidot, jotka kehittävät elinvoimaa tai elinvoimaa, sisältävät tyypillisesti hengityksen hallintaa ja tahdonvoimaa – ihmisen tahdon soveltamista luonnollisin keinoin yliluonnollisen tuloksen saavuttamiseksi, esimerkiksi psyyken parantaminen kehon kautta tai kehon parantaminen kehon kautta. Yliluonnollisen tuloksen odottaminen vaatii uskoa, ja usko on kutsu henkimaailmalle osallistua toimintaan. Periaatteessa elinvoima tai elämänvoima on Pyhän Hengen korvike; se on toinen henki. Hengen laji riippuu kulttuurista: kiinalaiset käytännöt, kuten perinteinen kiinalainen lääketiede ja tai chi, herättävät todennäköisesti taolaisen hengen, kun taas intialaiset käytännöt, kuten ayurvedalainen lääketiede ja jooga, herättävät todennäköisesti hindulaisen hengen.

Hämmentynyt näistä seurauksista paastosin ja rukoilin Herraa näyttämään minulle, onko jooga myös demonista, ja Hän antoi minulle ystävällisesti painajaisen. Löysin itseni kuntosalilta, joka muistutti paikkaa, jossa opetin joogaa. Nainen makasi joogamatolla. Hän sanoi minulle: ”Minä asun täällä.” Hänen vieressään valtava kehonrakentaja teki sotilaspainoa. Sitten huomasin olevani kotitoimistossani, jossa olin valmistellut joogatunteja varten materiaaleja, kuten joogaohjelmia, koreografioita ja monisteita. Sytytin jotain suitsukkeen tai potin tapaista, ja savu nousi ilmaan. Sitten katsoin ikkunasta takapihalleni ja henkäisin. Siellä oli valtava, puhallettava, fosforoiva alttari hindujumalille ja juhlapöytä, jossa oli katettu paikka minulle. Minua valtasi pelko ja halusin sen pois tontiltani, mutta jättimäinen juhlavainen lohikäärme lensi kuin leija tai tuuliviiri ikkunaan ja heilutti päätään minua kohti. Kirosin sitä ja hakkasin ikkunaa, mutta se ei perääntynyt, ennen kuin huusin Jeesusta.

Painajainen paljasti voimamiehen tai joogan demonin läsnäolon, jota kuvasivat steroideja käyttävä kehonrakentaja ja joogamatolla makaa nainen, joka sanoi: ”Minä asun täällä”, toisin sanoen ”minä asun joogassa ja sinussa”. Se, että sytytin tulen polttamaan suitsuketta tai marihuanaa, kuvaa joogaa palvonnan tekona, jolla on hienovarainen, sumuinen, mieltä muuttava vaikutus, kuten päihdyttävä savu, joka täyttää ilman. Hindujumalille tarkoitettu alttari ja juhlapöytä rinnastavat joogan hindujumalien tai demonien kanssa tapahtuvaan ehtoolliseen ja yhteyteen. Hindujumalien takana on lohikäärme eli Saatana. Mutta yksi asia hämmentää minua. Miksi demoni on kuvattu lelun kaltaisena? Miksi hindualttari ja juhlapöytä ovat puhallettavia ja pimeässä hohtavia? Miksi lohikäärme on leija tai tuulipussi? Herra näytti minulle, että leikin vaarallisella asialla enkä tajunnut sitä: jooga näytti minusta yhtä viattomalta kuin lelut lapselle. Tässä vaiheessa tarjouduin repimään joogaopettajan todistukseni, ja Herra hyväksyi sen, mutta jotain sisälläni esti minua, epäilemättä demoni. Repin ne kuitenkin.

Sitten asetin täyspitkän peilin eteeni, koska halusin nähdä joogan demonin ilmentyvän ennen kuin karkotin sen. Käskin sen ilmestyä. Se ilmeni ensin miellyttävänä energian aallona – koko kehoni kiihdytti päähäni. Mutta sitten kasvoilleni ilmestyi hurja, ruma, käärmemäinen ilme. Energian aalto ja käärmeen kasvot vastasivat hindulaisia maalauksia, joissa kundalini-energia on kietoutunut kobran tavoin selkärangan tyveen ja nousee kolmanteen silmään tai kruunuun pyrkivän joogin pään päällä. Demoni väitti aluksi palvelevansa Kristusta, mutta kun painostin sitä Jumalan tuomion kanssa, se myönsi palvelevansa Saatanaa ja olevansa luonteeltaan paha. Koska olin tuhlannut noin kymmenen vuotta tähän harjoitukseen, kuulustelin sitä Pyhän Hengen voimalla. Suurin valhe, jonka se kertoo Kristukseen uskoville, on se, että jooga on puhtaasti fyysistä eikä lainkaan hengellistä – että se on puhtaasti terveysharjoitus ja liikuntajärjestelmä, jolla on monia hyötyjä. Tällä valheella se houkuttelee tietämättömiä kristittyjä epäjumalanpalvontaan lupaamalla painonpudotusta, fyysistä kuntoa ja stressin vähenemistä. Suurin valhe, jonka se kertoo epäuskoisille, on se, että he voivat saada voimaa ja hallita elämäänsä, parantaa seksielämäänsä ja kehittää siddhejä (hindulaisessa järjestelmässä yliluonnollisia voimia), kuten leijumista, telepatiaa ja telekinesiaa – demonisen toiminnan sivutuotteita.

Kun olin karkottanut demonin, puhdistin toimistoni tuhansien dollarien arvosta joogakirjoja, videoita, DVD-levyjä ja työpajamateriaaleja. Heitin roskiin opetusmateriaalin, jota olin vuosien mittaan huolellisesti hionut, mukaan lukien yliopiston opetussuunnitelmat, koreografioidut joogatunnit ja suunnitelmat joogavideosarjalle. Vuoden ajan sen jälkeen tutkin pyhiä kirjoituksia, ja Herra antoi minulle ymmärryksen siitä, miksi jooga on demonista. Jaan osan siitä tässä.

Joogan alkuperä, rakenne ja tarkoitus ovat hindujumalien palvontaa. Sana jooga tarkoittaa ”yhdistää” ja laajemmin ”yhtenäisyys”, kuten kun kaksi härkää yhdistetään samaan valjaan pellon kyntämiseksi. Se viittaa yksilön ja jumaluuden, erityisesti hindujumalien, yhdistymiseen tai yhtenäisyyteen. Intiassa hatha-jooga on fyysinen polku jumaluuteen; uskovainen omistaa ruumiinsa jumalalle rituaalisten harjoitusten ja hygienian kautta. Joogan keskiössä on auringon tervehdys, jossa näkymätön olento saa kunnianosoituksen sarjan kumartelu-, polvistumis- ja maahantunnustamisasentojen kautta ja jota rukoillaan sarjan taivasta kohti ulottuvien asentojen ja rukouseleiden avulla. Tervehdyksen lisäksi monet jooga-asennot edustavat hindujumalia ja/tai on suunniteltu ohjaamaan tai hillitsemään energian virtausta, kuten kanavat ja sulut, jotka ohjaavat tai padottavat vettä.

Jooga on epäjumalanpalvontaa ja ristiriidassa kristinuskon kanssa. Harjoittajan parhaista aikomuksista huolimatta joogaa ei voida irrottaa sen alkuperäisestä tarkoituksesta ja ohjata johonkin muuhun käyttöön, kuten pelkäksi liikunnaksi tai yhteyteen Abrahamin Jumalan kanssa. Miksi? Koska Jumala ei hyväksy epäjumalanpalvonnan muunneltua versiota neutraalina toimintana tai tyydyttävänä palvonnan muotona. Kristityt voivat perustella joogan olevan hyvää liikuntaa tai PALVONTAA POJALLE, ei AURINGOLLE, mutta harjoittajan aikomus ja hyvä tahto eivät riitä tekemään harjoituksesta hyväksyttävää. Miksi? Koska antaja voi antaa lahjan, joka on hyväksyttävä hänelle, mutta ei vastaanottajalle. Kriittinen kysymys ei ole: ”Palvotteko Abrahamin Jumalaa, kun harjoitatte joogaa?”, vaan: ”Onko jooga hyväksyttävä palvonnan muoto Abrahamin Jumalalle?” Siinä on ero. Ensimmäinen näkökulma keskittyy siihen, miten palvoja näkee palvonnan. Toinen keskittyy siihen, miten Jumala näkee palvonnan. Palvoja voi hyväksyä jotain, mitä Jumala ei hyväksy; hän voi palvoa tavalla, joka miellyttää häntä itseään, mutta ei Jumalaa. On totta, että kristittyjen tulisi miellyttää Jumalaa, ei itseään. Jumalalle jo muille jumalille pyhitetty palvonnan muoto on kuin antaisi Jumalalle paholaisen käyttämiä käytettyjä tavaroita; se on kuin antaisi morsiamelle kierrätetyn vihkisormuksen, jota on aiemmin käyttänyt arkkivihollinen. Ei ole mahdollista kuvata riittävästi, kuinka kauhistuttavaa tällaiset uhraukset ovat Jumalalle. Ne ovat Hänelle kauhistuttavia.

Raamattu osoittaa, että Abrahamin Jumala on hyvin tarkka siitä, mikä on hyväksyttävää palvontaa. Vanhassa testamentissa israelilaisille kiellettiin nimenomaisesti ja toistuvasti uhraamasta Jumalalle pakanallisilla alttareilla tai ottamasta käyttöön pakanallisia palvontamuotoja Jumalan temppelissä. Pakanalliset alttarit ovat alttareita, jotka on rakennettu muille jumalille. Jooga on pohjimmiltaan pakanallinen alttari. Ez 8:16 määrittelee auringon palvonnan nimenomaan ei-triviaaliseksi asiaksi, vaan kääntymiseksi pois Jumalasta ja Jumalan kiroukseksi. Uudessa testamentissa kristittyjä kielletään ottamasta osaa mihinkään tai osallistumasta mihinkään, mikä on uhrattu epäjumalille: Apostolien teot 15:20, 28-29 (Amplified-versio): ”Pysykää erossa ja vältelkää kaikkea, mikä on saastunut epäjumalille uhrattuina. Sillä Pyhä Henki ja me olemme katsoneet hyväksi, ettei teille aseteta muuta taakkaa kuin nämä välttämättömät vaatimukset: että pidätte itsenne erossa siitä, mikä on uhrattu epäjumalille.”

Amplified-versio antaa selkeimmän merkityksen ja laajimman soveltamisalan. Muut käännökset, kuten NIV ja NKJ, kääntävät kohdan seuraavasti: ”Pitäkää itsenne erossa epäjumalille uhratusta ruoasta”, mikä saattaa tuntua vanhanaikaiselta ja merkityksettömältä nykylukijalle. Mutta ruoka voidaan ymmärtää kuvaannollisessa merkityksessä, eli sen mukaan, miksi elämme, mikä antaa meille elämän ja elinvoiman, mikä inspiroi ja motivoi meitä, mikä mahdollistaa ja voimaannuttaa meitä. Ruoka voi olla mitä tahansa, mikä ravitsee, ylläpitää ja tukee ihmistä – ruumista, sielua tai henkeä. Jeesus käytti sanaa ruoka kuvaannollisesti, kun Hän sanoi: ”Minulla on ruokaa, jota te ette tunne. Minun ruuani on tehdä sen tahdon, joka on minut lähettänyt” (Joh. 4:34) ja kun hän tunnisti itsensä todelliseksi hengelliseksi ruoaksi: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on todellinen ruoka ja minun vereni on todellinen juoma” (Joh. 6:54-55).

Jooga voi olla ruokaa harjoittajalle, mutta se on myös ruokaa demoneille: ”Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole osallisia alttarista? Mitä minä sitten sanon? Että epäjumala on jotain tai että epäjumalille uhrattu on jotain? Pikemminkin ne, mitä pakanat [pakanoita, epäjumalanpalvelijat] uhraavat, he uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle, enkä minä halua teidän olevan osallisia demoneiden kanssa. Ette voi juoda Herran maljasta ja demonien maljasta; ette voi osallistua Herran pöytään ja demonien pöytään. Vai provosoimmeko Herran mustasukkaiseksi? Olemmeko me vahvempia kuin Hän?” (1. Korinttolaiskirje 10:18-22)

Tämä kohta osoittaa, että kristillinen palvonta ja muut palvonnan muodot sulkevat toisensa pois. Miksi? Ei siksi, että muut jumalat olisivat todellisia jumalia, jotka uhkaavat ainoaa todellista elävää Jumalaa, vaan siksi, että muut jumalat ovat demonit, jotka uhkaavat kristittyjä ja loukkaavat Jumalan rakkautta. Joogassa matto on alttari, harjoitus on uhri, ja osallistujat ovat harjoittajia ja hindujen demonit. Karkeasti sanottuna matto on alttari, harjoittaja on uhri ja harjoittajasta ravintonsa saavat hindujen demonit. Jooga avaa kristityn ainakin demonien vaikutukselle ja pahimmassa tapauksessa demonisoitumiselle. Kummassakin tapauksessa demonit estävät kristittyä saavuttamasta täyttä potentiaaliaan Jumalassa; seurauksena on selittämättömiä tai huonosti määriteltyjä paineita, vastustusta runsasta elämää kohtaan ja turhautumista. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Rukoilen, että muut, jotka ovat olleet yhtä harhaanjohdettuja kuin minä, heräävät harhastaan: ”Jos te pysytte minun sanassani, te olette todellakin minun opetuslapsiani. Ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät” (Joh. 8:31-32).