Kun kymmenen vuotta kestänyt harhaanjohtava vaihe elämässäni alkoi, kysyin Herralta tulevaisuudennäkymistäni shiatsu-ohjaajana (japanilainen hieronta). Hän antoi minulle häiritsevän unen, jossa astuin puhujakorokkeelle ja unohdin luentoni ja sen sijaan kerroin lyhyesti ylipainoisesta muotisuunnittelijasta nimeltä Lippincott, jonka huulille oli tehty epäonnistunut leikkaus. Uni oli profeetallinen, mutta ymmärsin sen vasta jälkikäteen. Unen pääviesti oli, että opettamani aihe oli Jumalan silmissä mitätön ja unohdettava ja että olisin hämmentynyt ja sanaton niin kauan kuin opetin sitä, ja että sen sijaan antaisin oman todistukseni siitä, kuinka Jumala vapautti minut tyhjästä ja turhasta.

Olen ollut hierontaterapeutti viisitoista vuotta ja harjoittanut sekä länsimaisia että itämaisia menetelmiä. Länsimaiset hierontamenetelmät perustuvat anatomiaan, fysiologiaan ja erityisesti myologiaan (lihasten, jänteiden ja fascian tutkimukseen), kun taas itämaiset menetelmät perustuvat kehon energiamalliin. Suosikkini itämaisista menetelmistä oli shiatsu. Shiatsu on japanilainen hierontamuoto, jossa sovelletaan perinteisen kiinalaisen lääketieteen (TCM) periaatteita ja manipulaatiotekniikoita. Tulin shiatsussa taitavaksi ja opetin sitä useita vuosia parissa hierontakoulussa ja kirjoitin aiheesta oppikirjan, jonka julkaisi tunnettu akateeminen kustantamo Prentice Hall Health/Pearson Education.

Noin kymmenen vuoden ajan syvennyin aiheeseen ja minusta tuli alan asiantuntija. Pidin siitä, mutta olin turhautunut siitä, että suuresta investoinnista saamani tuotto oli niin vähäinen. Aina kun etsin markkinoilta jotain hyvää, oikeaa tai reilua – olipa kyse sitten työstäni saamastani korvauksesta, akateemisesta vapaudesta, kurssien pidentämisestä, uusista tai paremmista mahdollisuuksista edetä työssäni tai kykyjäni vastaavasta ylennyksestä – törmäsin esteisiin. En ollut koskaan joutunut niin pitkään ja tuloksettomaan etsintään kunnollisesta, vakaasta paikallisesta opettajan työstä, puhumattakaan mahdollisuudesta tulla kansallisesti tunnustetuksi kiertäväksi kouluttajaksi. Jotain esti etenemistäni alalla ja elämässäni yleensä, mutta en kyennyt selvittämään, mikä se oli. En tiennyt, että Jumala itse esti minua suojellakseen minua ja muita, sillä jos olisin nauttinut suuresta menestyksestä, olisin tullut liian kiintyneeksi pimeälle puolelle. Alussa Hän salli minulle vaatimattoman menestyksen elantoni vuoksi ja oppitunniksi orjuudesta ja vapaudesta, mutta lopulta Hän poisti minut ihmisiin vaikuttavasta asemasta; en enää saanut levittää tätä käytäntöä julkisesti. Viimeinen koulu, jossa opetin, meni konkurssiin, enkä sen jälkeen onnistunut hankkimaan uutta työpaikkaa. Luovuin opettajan urasta, mutta olin tyytymätön ja hämmentynyt.

Koska tunsin yleistä sortoa ja esteitä kutsumukselleni tai kohtalolleni, pyysin Herraa kostamaan taivaassa elämäni sortajalle Psalmin 103:6 mukaisesti: ”Herra toteuttaa oikeuden ja oikeudenmukaisuuden kaikille sorretuille.” Pian sen jälkeen osallistuin presbyteerisen pastorin ja manaajan Gary Hixsonin pitämään seminaariin, jossa opetettiin sisäistä parantumista ja vapautumista. Hixson ei tiennyt minusta mitään; hän ei tiennyt, että olin hierontaterapeutti, saati sitten shiatsu-asiantuntija. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi julkiseen esittelyyn, ja kun hän haastatteli minua lyhyesti haavoittuneista alueista, hän sai tiedon sanan, ja se sana oli ”shiatsu”. Olin hämmentynyt, mutta kiinnostunut. Harvat ihmiset tietävät shiatsusta, koska se on niche-erikoisala. ”Mitä shiatsussa on vikana?”, kysyin. Hän vihjasi, että se oli demonista, mutta olin skeptinen. Olinhan harjoittanut shiatsua täydellisen moraalisesti kymmenen vuotta; pidin sitä tehokkaana parantamismenetelmänä ja hierontaa Kristuksen parantavan työn jatkeena. Mutta tieto oli niin tarkka ja esoteerinen – se oli kuin olisi vetänyt vaaleanpunaisen kanin mustasta hatusta! Vain Jumala olisi voinut antaa hänelle sellaisen tiedon. Hän herätti uteliaisuuteni ja kunnioitukseni.

En usko, että olisin ollut kiinnostunut tutkimaan mahdollisuutta, että shiatsu-demoni esti potentiaalini, ellei urallani olisi ollut niin monia umpikujia ja ellei minulla olisi ollut turhautumista ja turhautuneisuutta elämääni. Olin valmis paljastukselle, mutta olin myös realistinen sieluni panostuksen suhteen. Sanoin herra Hixsonille, että tarvitsin dramaattisen ilmentymän, koska mieleni voisi rationalisoida tai sivuuttaa hienovaraisemman ilmentymän. Herra Hixson pyysi lupaa kutsua demonin, ja suostuin odottamatta mitään. Aluksi mitään ei tapahtunut, mutta hetken kuluttua tunsin outoa muuttuvaa ja pyörivää voimakenttää pääni ympärillä. Se ei kuitenkaan riittänyt vakuuttamaan minua, sillä myöhemmin voisin katsoa näiden tuntemusten johtuvan unettomuudesta, kofeiinista, matalasta verensokerista, stressistä tai jostakin muusta uskottavasta syystä, vaikka en ollut koskaan ennen tuntenut mieleni niin huonoksi. Niinpä herra Hixson käski demonia ilmentymään dramaattisemmin. Yhtäkkiä aloin hengittää raskaasti ja vaivalloisesti, kuin hevonen, ja se sai vatsani pumppaamaan sisään ja ulos. Sitten oikea käteni alkoi lyödä reittäni. Sitten vasen jalkani alkoi tömistää maata. Silmäni pullistuivat ja kasvoilleni ilmestyi hurja ilme.

”Onko se kaikki, mihin pystyt?” herra Hixson sanoi demonille, mutta minä olin järkyttynyt! Kuinka demoni saattoi kaapata autonomiset ja motoriset toiminnot niin täydellisesti? Selvästikin sisälläni asui toinen olento, joka paineli nappeja ja käänsi kytkimiä ohjauspaneelissani! Hixson kysyi demonilta: ”Kuinka pääsit sisään?” ”Kirjallisuuden kautta”, se vastasi viitaten perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen (TCM), jota itämaisen lääketieteen lääkärit (OMD) opiskelevat voidakseen harjoittaa akupunktiota, yrttilääkintää, kuppausta, moxibustionia ja guashaa. Sitten Hixson kysyi: ”Voivatko asiakkaat tulla demonisoituiksi shiatsun avulla?” Demoni vastasi: ”Kyllä”, ja Hixson karkotti sen ilman seremonioita.

Jälkeenpäin kaduin, ettei hän kuulustellut demonia enemmän, koska minulla oli valtavasti kysymyksiä. Myöhemmin Herra vakuutti minulle, että oli parempi kysyä Häneltä kuin demonilta oivalluksia ja ymmärrystä. No joo. Mutta miksi olin niin järkyttynyt huomatessani, että minulla oli itämaisen lääketieteen demoni? Miksi en ollut helpottunut siitä, että pimeyden edustaja oli paljastettu ja karkotettu? No, ensinnäkin, petoksen paljastuminen on ikävä yllätys. Toiseksi, olin tuhlannut kymmenen vuotta kovaa työtä parhaassa iässäni. Pelkästään kirjan kirjoittaminen ja editoiminen kesti yli neljä vuotta. Demonin mukaan se oli päässyt minuun tämän intensiivisen tutkimuksen ja opiskelun aikana. Joten en vain kärsinyt menetyksistä, vaan myös vahingosta, sillä olin tullut pimeyden edustajaksi, paholaisen huumekuriiriksi, joka toimitti hengellistä huumetta sisälläni olevasta ontelosta! Viimeiseksi, elämäni suunnan taju kääntyi ylösalaisin; luottamukseni kykyyni tehdä viisaita valintoja oli murskattu.

Etsin Herralta selityksiä, aloittaen omituisista demonisista ilmentymistä: Miksi demoni ilmeni muuttuvana voimakenttänä pääni ympärillä? Miksi se hengitti kuin palkeet? Miksi se löi käsiäni ja potki jalkojani?

Herra sanoi, että jalkojen tömistely oli demonin yritys pitää asemansa ja vahvistaa omistusoikeutensa oletettuun alueeseensa, ruumiiseeni. Demonit viittaavat isäntänsä ruumiiseen ”minun talonani” (Matt. 12:44). Jalat voivat edustaa kiinteistön omistusoikeutta. Kiinteistön omistajalla on oikeus seistä ja kävellä omalla kiinteistöllään; kaikki muut ovat tunkeilijoita, ellei heitä ole kutsuttu. Muinaisessa Lähi-idässä kiinteistökaupat vahvistettiin siten, että myyjä antoi ostajalle kenkänsä, joka toimi konkreettisena todisteena, aivan kuten omistusoikeusasiakirja, joka osoitti, että oikeus seistä maalla oli siirtynyt myyjältä ostajalle (Ruut 4:7-8). Joten demoni polki jalkaani maata puolustaakseen valtaansa. Mutta Jeesus antoi meille ”vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaiken vihollisen voiman, eikä mikään voi meitä vahingoittaa” (Luuk. 10:19). Vapautuspalvelu on laiton asumisoikeuden kumoaminen.

Reiden taputtaminen tai yhden käden taputtaminen oli demonin yritys kutsua apuun muita henkiä. Itämaisissa kulttuureissa on tapana taputtaa käsiä avun kutsumiseksi. Esimerkiksi japanilaiset taputtavat herättääkseen ja houkutellakseen henkiä shintolaisessa pyhäkössä; intialaiset taputtavat kutsuaakseen palvelijoita. Mutta Hixson oli ennalta kieltänyt ulkopuolisten demonien puuttumisen istunnon alussa, joten demoni taputti turhaan. Se oli tuomittu harjoittamaan zen-buddhalaisen koanin kysymystä ”Mikä on yhden käden taputuksen ääni?” ilman toivoa satorista.

Herra näytti minulle, että demoni ilmeni voimakenttänä pääni ympärillä, koska minun TCM:n (energiamedisiinan) omaksumiseni oli lähinnä älyllistä. Minulla oli vain päässään tietoa energian manipuloinnista. Herra näytti vihjaavan, että jos olisin uskonut siihen ja harjoittanut sitä syvemmällä tasolla, olisin kokenut ja välittänyt enemmän sen voimaa. Ehkä koko ruumiini olisi ollut voimakentän ympäröimä? Ehkä olisin tuntenut voimakentän säteilevän silmistäni, käsistäni tai vatsastani? Myönnettäköön, että en ollut koskaan tuntenut oloani täysin luonnolliseksi ja rennoksi soveltaessani kiinalaista lääketieteen mallia. Se oli aina tuntunut minusta vieraalta, eikä vain siksi, että se oli peräisin Kiinasta, vaan koska se oli outoa.

Siinä oli kyse tästä oudosta asiasta nimeltä Qi (lausutaan ”Chee” tai ”Key”) ja sen ilmentymistä, liikkeistä ja toiminnoista. Länsimaalaiset kääntävät qin ”elintärkeäksi energiaksi”, ”elämänvoimaksi” tai ”bioelektrisyydeksi” ja rinnastavat sen kehon sähkömagneettisiin ilmiöihin, jotka muinaiset kiinalaiset olivat kuulemma löytäneet kauan ennen kuin modernit lääketieteelliset instrumentit, kuten EKG, EEG ja EMG, pystyivät havaitsemaan niitä ja kauan ennen kuin sähkö- ja magneettikenttähoitolaitteet pystyivät simuloimaan niitä. Mutta qissä oli jotain vaikeasti tavoitettavaa ja vierasta, joka vastusti tieteellisiä selityksiä ja itämaisten ja länsimaisten käsitteiden selkeää yksi-yhteen-vastaavuutta. Qi näytti olevan jotain enemmän tai muuta kuin kudosten tuottamaa ja niiden kautta kulkevaa sähköä ja niiden lähettämiä magneettikenttiä. Koska qi-käsite oli minulle vieras, suhtauduin hoitoon aina analyyttisesti, kuin akateemiseen harjoitukseen, en koskaan intuitiivisesti. Pidin energiamallia työkaluna, en luontaisena osana olemustani, joten se ei koskaan sulautunut persoonallisuuteeni. Siksi demonin pääasiallinen toimintakenttä oli mielessäni.

Demonin aiheuttama palkehengitys paljastaa ilman, hengityksen ja hengen välisen yhteyden. Herra näytti minulle, että muinaisen kiinalaisen qi-merkin, hepreankielisen sanan ruwach ja kreikkalaisen sanan pneuma ovat synonyymejä: ne viittaavat samaan ilmiöön: ilmaan, hengitykseen ja henkeen. Varhaisin ei-lääketieteellinen merkki qi:lle on symboli nouseville pilville, sumulle tai höyrylle; ja loogisena jatkeena hengitykselle, kuten kun ihminen hengittää kylmässä ympäristössä; ja analogisesti hengelle. Samoin hepreankielinen sana ruwach tarkoittaa tuulta ja laajemmin hengitystä, erityisesti voimakasta uloshengitystä, ja analogisesti järjellisen olennon henkeä. Kreikkalainen sana pneuma on sama: se tarkoittaa ilmavirtaa, puhallusta, tuulta, hengitystä ja analogisesti henkeä.

Kiinalaiset pitävät qi:tä elämän elintärkeänä periaatteena, joka antaa ja ylläpitää elämää. Heprealaisella ja kreikkalaisella sanalla on myös tämä merkitys. Vanhassa testamentissa sana ruwach viittaa Jumalan henkeen, joka leijui veden päällä luomisen aikana (1. Moos. 1:2), sekä hengitykseen, jonka Jumala puhalsi ihmisen ruumiiseen antaakseen hänelle elämän ainutlaatuisena sieluna ja hengessä: ”Ja Herra Jumala muodosti ihmisen maasta, maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja ihminen tuli eläväksi” (1. Moos. 2:7). Vastaavasti Uudessa testamentissa sana pneuma viittaa jumalalliseen Henkeen – ”Jumala on Henki” (Joh. 4:23) – ja sitä verrataan liikkuvaan ilmaan tai tuuleen: ”Tuuli puhaltaa, mistä se tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Niin on jokainen, joka on syntynyt Hengestä” (Joh. 3:8).

Vastaavasti Qi viittaa henkeen, joka on kuin hengitys tai ilmavirta. Mutta millaista henkeä tarkoitetaan? Raamatussa konteksti paljastaa, onko henki jumalallinen (Jumala, Pyhä Henki tai Kristus), inhimillinen vai yli-inhimillinen (enkeli tai demoni). Esimerkiksi inhimillinen henki tunnistetaan seuraavissa jakeissa: ”Elian henki lepää Elisan päällä” (2. Kun. 2:15) ja ”Henki on kyllä halukas, mutta liha on heikko” (Mark. 14:38). Päinvastoin, demoni tunnistetaan jakeissa: ”Mutta Herran Henki lähti Saulista, ja paha henki, joka oli Herralta, vaivasi häntä” (1. Sam. 16:14) ja ”…heti tuli haudoista häntä [Jeesusta] vastaan mies, jossa oli saastainen henki” (Mark. 5:2).

Qi:hin liittyvä henki ei voi olla jumalallinen kristillisessä mielessä, koska kiinalainen kulttuuri on syntynyt shamanismista, konfutselaisuudesta, taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta, ei kristinuskosta. Qi:hin liittyvä henki ei ole Jumalan Henki, Pyhä Henki tai Kristuksen Henki, vaan ihmisen henki ja/tai paha henki. Ihmisen henki on tietysti aina mukana kaikessa tarkoituksellisessa toiminnassa, ja ihmisen hengellä on voima tuottaa haluttu tulos: ”… nyt mikään, mitä he ovat kuvitelleet voivansa tehdä, ei ole heille mahdotonta” (1. Moos. 11:6). Energiameditsiiniä opiskelevat oppivat, että energia seuraa aikomusta samalla tavalla kuin keho seuraa pään johtoa ja suuntaa. Energiameditsiiniä hallitsevat ovat erittäin taitavia keskittämään tahdonvoimansa tietyn tuloksen saavuttamiseksi. Tässä mielessä energiameditsiini on ihmisen hengen tuote.

Mutta miten energiameditsiini voi kutsua esiin demonin? Yleisessä mielessä energiameditsiini on eräänlainen uskonparannus. Luonnollisista keinoista odotettu yliluonnollinen tulos on uskonparannusta, samoin kuin epälooginen tulos, joka ei seuraa käytettyjä menetelmiä. Uskonparannus on kutsu henkimaailmalle osallistua toimintaan. Näin demoni voi hyökätä energiamedian tekniikoiden tai minkä tahansa qigong-harjoituksen avulla, joka kehittää ja ohjaa qi:tä kohti tulosta, joka ylittää ihmisen tai luonnon keinot.

Erityisessä mielessä kiinalainen lääketiede on erottamattomasti sidoksissa kiinalaiseen uskontoon, sillä se on synteesi mystisistä uskomuksista ja käytännöistä, pääasiassa taolaisuudesta, mutta myös shamanismista ja konfutselaisuudesta. Taolainen kosmologia määrittelee universumin alkuperän tyhjäksi tyhjyydeksi tai kaaokseksi, ei Jumalaksi, ja selittää elämän Jumalasta erillisten luonnonvoimien vuorovaikutukseksi. Taolaiset parantamiskäsitykset näkevät ihmisen luodun luonnon, ei Jumalan, kuvaksi. Ihminen on mikrokosmos, ilmastomalli, energiamalli. Nämä taolaiset ajatukset on kehitetty yin-yang-teoriaksi ja viiden elementin teoriaksi, ja ne hallitsevat edelleen kiinalaisen lääketieteen käytäntöjä kahden vuosituhannen jälkeen. Jotkut saattavat olettaa, että taolainen luomiskertomus ei ole merkityksellinen, koska taolaiset parantamismenetelmät kannattavat yksinkertaisuutta, maltillisuutta ja elämää sopusoinnussa luonnon kanssa. Mutta taolaisuus on toinen evankeliumi, ja se on merkityksellistä Jumalalle. Taolaisuus korvaa Jumalan tyhjyydellä, luonnolla ja luonnonvoimilla.

Taolaisena käytäntönä tai epäjumalanpalvontana kiinalainen lääketiede kutsuu väistämättä demonin väliin minun ja asiakkaani, halusinpa sitä tai en. Kun nostan ja ohjaan qiä, minua voimistaa jotain enemmän kuin hengittämäni ilma ja tuottamani energia; minua voimistaa itämaisen lääketieteen demoni. Minulle tämä selittää yhden Saatanan titteleistä, ”ilman vallan ruhtinas” (Ef. 2:2).